001 hostellityöstä sponsorimatkalle

Maanantaina sain ajatuksen irtiotosta vapaaehtoistyöpaikasta ja tiistai-aamuna herätyskello soi 5:30. Mun huonekaveri oli lähdössä lentokentälle Kapkaupunkiin lomalle ja auton mukaan tuli myös pariskunta Saksasta jatkamaan heidän reppureissua Etelä-Afrikassa. Vielä yksi auton turvatyö oli vapaana joten otin tilaisuudesta kiinni ja kello 7:00 kävelin jo Port Elizabethin rannalla.

 

Oli tyyntä ja otin aurinkoa pilarilla mäkkärin take away kahvin kanssa. Vietin päivän rantaviivaa kävellen, hameen helmaa aalloissa kastellen, syöden jäätelöä, juoden Guinnessia lempibaarissa, nauttien maan parhaista kyljyksistä ja kaikki tämä rakkaiden ihmisten kanssa.

 

Seuraavana aamuna menin perumaan bussimatkani Namibiaan ja sain lipun hinnasta 75% takaisin. Mulla oli 5 tuntia aikaa olla Port Elizabethissa ennen bussimatkaa takaisin hostelliin. Söin aamupalaa ja kävelin rannalla. Mulla ei ole ollut pitkään aikaa yhtä hyvää päivää kuin edellinen päivä oli ollut. Se oli tapahtunut spontaanisesti ilman suunnitelmia ja odotuksia. Tunnit rannalla meni aaltoja katsellessa ja elämää ihmetellen. Siinä hetkessä oli hyvä olla. Unelmassa, ettei tarvitsisi lähteä P.E:stä pitkään aikaa pois. Liian pian olin kuitenkin takaisin landella, jättäen meren, Guinnessin ja ystävät taakse. Pidin aurinkolaseja päässä, koska silmät olivat kipeät. Kyyneleistä vai merivedestä? Ehkä vähän kummastakin.

 

työaikana täytyy olla vain puhelin vieressä, vapaaehtoisena oma huone, työpäivän piristys kun sai maaleja

Oon ollut nyt tässä hostellissa 3 viikkoa. Työ on helppoa, kunhan on respan kulmilla jos puhelin soi tai sähköposti saapuu. Vieraita ei ole paljoa tällä hetkellä joten mahdollisuus on 20% että saa kohdata matkaajia työaikana. Kävin torstaina ottamassa pyykit narulta ja olin respassa aamu seiskasta kello 11 asti. Maalasin seinälle nuolen. Loppupäivä oli vapaata, joten kuuntelin musiikkia ja odotin illan braaita (oma juttu Afrikassa, ihmiset juo ja grillaa yhdessä).

 

Lauantai-aamuna pakkasin vaatteet ja ihmettelin miten osaan vieläkin pakata ylimääräistä mukaan. Reppureissaajien bussi tuli hakemaan yliopistokaupunkiin Grahamstowniin ja jätin Addo-hostellin taakseni. Tieltä näin vielä muutamat eleffantit ja kymmenet seeprat muutamalla villisialla. Yksi kirjan luku oli päättynyt.

Punaiset varjot ovat lempibaarin. Hienot näköalat terassilta. Hauska tarina: Oltiin maksamassa juomia kun setelit lensi kirjaimellisesti taivaan tuuliin. Juoksin rannalle keräilemaan sillä välin kun muut jatkoivat juomista.

 

000-sarja on viikkokatsaus arkielämästäni. Kohokohdista ahaa-elämyksiin. Surusta onneen ja toisin päin. Päivitys maanantai-aamuisin. Seuraavaksi tiedossa: Automatka E-Afrikan rannalta maan halki farmille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *